...vaikkakin aika puhki poikki väsyneenä. On toi työnteko rankkaa. :) Vaikka mulla onkin "aivot narikkaan" -homma niin jotenki se saa mut ihan väsyneeks, kai ne on noi aamuherätykset. Sit en jotenki osaa nukkua pieniä päikkäreitä töiden jälkeen enkä saa untakaan kovin aikasin. No kai tähän kesän aikana tottuu.

Pahemmin en oo enää sitä miestä jaksanu miettiä tai ainakaan surkutella. Se soittelee mulle suunnilleen joka toinen päivä mikä toisaalta on kauheen kivaa, mut sit taas ei. Ei olla kylläkään nähty nyt. Kävin tossa treffeillä sellasen muutaman vuoden nuoremman pojan kanssa ja se oli jotenki liikuttava. :) Ei millään tavalla kiinnostava ja varmaan juuri siksi, että siitä huomas, että se on vielä niin nuori.Kyllä mä haluun miehen, jolla on vähän elämänkokemusta, että ei tartte pelätä sitä että poikaystavä tajuais joku kaunis päivä, että sen on ruvettava elämään nuoruutta mikä jäi joskus elämättä. Ei sillä etteikö nuoruuden elämistä ois myös seurustelu yms., mut oon vaan muutamassa tälläsessä tapauksessa ollu lohduttavana olkapäänä.

Tää viikonloppu menee töissä niin kun meni juhannuskin. Juhannuksena tosin piti olla vapaata, mutta viime tipassa, mut hälytettiin töihin. Ehkä jos ens viikonloppuna pääsis tekemään jotain kivaa. Vähän tylsiä noi arkivapaat, kun muut on sitten töissä. Ja nyt on ollu kurjat ilmatkin. En tiiä meniko mun iloinen minä kanssa auringon kanssa pilveen ku nyt on ollu niin alakuloista, mutta eiköhän tämä tästä. Ja nyt syömään uusia perunoita, ne on hyviä. :)