Puhuttiin tos just miehen kanssa tästä missä mennään... Ja nyt ei mennä enää missään. Sanoin sille et en pysty tähän tälläseen ja se sano, että ei oo varma pystyykö seurustelemaan nyt. En mä nyt heti mitään seurustelua ois tarvinnu, mut en mä haluu kiusata itteeni jutulla josta ei todennäkösesti mitään tule. Nyt on vaan niin surkee fiilis, miks koskaan ne jutut ei onnistu mitä toivoisin... Mun kanssa haluaa seurustella vaan jotku sellaset joista ite en ole yhtään kiinnostunu... Tai sit vaan aina takerrun juttuihin jotka on alusta asti tuhoon tuomittuja... Tää tän miehen kans vaan alko niin erilailla ja tuntu niin hyvältä ja varmalta... En tajuu mikä sille tuli. Ehkä mussa on jotain vikaa. Se haluis viel nähä ja hengailla, mut sanoin et ei se ois fiksuu... Tuskin mä yhtäkkiä voin vaan lopettaa toivomisen et meist tulis pari, jos jatkettais näkemistä.

Ja mä menin sit heti tossa laittamaan viestiä sellaselle vanhalle hoidolle, josta joskus olin kiinnostunu, mut se ei halunu muuta kun seksiä ja nyt mä aina haen sieltä lohtua (fyysistä sellasta) ku elämä potkii päähän... Eikä se ees koskaan paranna oloa vaan päin vastoin. Miks sitä ihminen aina heikolla hetkellä palaa johonki vanhoihin tyhmiin juttuihin. Nyt on pakko yrittää nukkuu. Näytän huomen aamulla varmaan tosi nätiltä ku oon itkeny silmät pois päästä. Oli isänki kanssa kauhee riita tos eilen, mut ne nyt jaksa siitä ruveta tilittää. Nyt tulik vastaus siltä vanhalta hoidolta ja laitto et vois ehkä huomenna tulla illalla "kylään"... Ja niin olin taas luvannu itelleni et en enää sählää mitään tyhmiä vanhoja juttuja. Nyt on pakko vaan laittaa pää tyynyyn ja toivoo että uni tulee pian.